honor, honour (respect, favorable reputation; dignity; sense of self-worth) · distinction, honor (privilege, feature that causes someone or something to stand out as being better) · credit, honor (recognition and respect for one's achievements)
çekim: çoğul kunniat · tamlayan kunnian
köken: From Proto-Finnic *kunnija (compare Ingrian kunnia, Karelian kunnivo, Votic kunnia), borrowed from Proto-Germanic *kunją (compare Old Norse kyn, English kin). The meaning shifted from “family, clan” to “noble family, family honor” and finally to “honor”, perhaps by influence from Swedish ära, heder, honnör, German Ehre.
aile: kunniakas, kunniallinen, kunniaton, kunnioittaa, vanhojen aikojen kunniaksi, ammattikunnia, kunnia-arjalainen, kunnia-asia, kunniagalleria, kunniajuoksu
Hänen kunniansa on kyseessä.
Minulla on lahja sinulle tämän päivän kunniaksi.
Minulla oli kunnia istua suurlähettilään vieressä.