to fall from an upright position; to fall down, to fall over · to fall (die, especially in battle); to be killed in action · to spill (especially from a container that tips over)
çekim: geçmiş kaatunut · şimdiki kaatuu · ulaç kaatuva
köken: kaataa (“to overturn; to pour; to overthrow”) + -ua (automative verb). Possibly already as Proto-Finnic *kaatudak (compare Ingrian kaatua, Karelian kuatuo). * (to fall (die in combat)): Semantic loan from Swedish falla or German fallen.
aile: kaatuilla, kaatuminen, kaatumatauti
Kaaduin kadulla ja loukkasin polveni.
Puu kaatui syysmyrskyssä.
Tämä on kaikkien ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneiden muistomerkki.
Etimoloji
From Proto-Finnic *hukkudak. Equivalent to hukk + -uma. Cognate with Finnish and Ingrian hukkua.